(8.1.2025) Jos laitetaan Trumpin tuleva politiikka pähkinänkuoreen, sellainen voisi olla tiivistelmä Le Monde Diplomatiquessa (LMD) julkaistusta emeritusprofessori Michael T. Klaren artikkelista, jossa ei ole sinänsä mitään kovin uutta:
- Trumpin tavoitteena on säilyttää Yhdysvaltojen ylivertaisuus itsenäisesti, ilman riippuvuutta liittolaisista. Hän pitää riippuvuutta liittolaisista heikkoutena. Trumpin mukaan myös globalisaatio ja vapaakauppa ovat heikentäneet maan taloutta, joten korkeiden tullien avulla pyritään palauttamaan taloudellinen vahvuus.
- Trump pyrkii estämään Kiinan nousun globaaliksi kilpailijaksi rajoittamalla sen pääsyä amerikkalaiseen teknologiaan ja lisäämällä Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Tyynellämerellä. Kiinan hillitseminen nähdään tärkeämpänä kuin Venäjän torjuminen Euroopassa.
- Liittoutumien uudelleenarviointi: Trump vaatii liittolaisiltaan, kuten NATO-mailta, suurempaa panosta puolustukseen.
- Ukrainan sotilaallinen tukeminen sidotaan rauhanneuvotteluihin Venäjän kanssa.
- Fossiiliset polttoaineet ja luonnonvarat: Trump haluaa luopua uusiutuvan energian ohjelmista ja keskittyä kotimaiseen öljy- ja kaasutuotantoon. Hän pyrkii myös vahvistamaan mineraalituotantoa Yhdysvalloissa ja lisäämään yhteistyötä muiden luonnonvaroja omistavien maiden kanssa.
- Konfliktien riski: Trumpin linjaukset voivat vähentää Yhdysvaltojen osallistumista pitkittyneisiin sotiin, mutta samalla Kiinan hillitsemiseen liittyvä strategia ja luonnonvarojen hankintaan liittyvät pyrkimykset voivat lisätä kriisien ja jopa sotilaallisten yhteenottojen riskiä.
Klare käytti Trumpin Nato-liittolaisilta kaipaamina asemenoina 3 prosenttia BKT:sta, mutta nyt Trump on nostanut tavoitteen 5 prosenttiin. Mikäli maat taipuvat Trumpin edessä, se merkitsisi asekaupan myötä valtavaa tulonsiirtoa Yhdysvaltoihin, jonka osuus maailman asekaupasta on ollut 40 %. Liittolaismaiden kohdalla USA:n osuus on merkittävästi suurempi, sillä Kiina ja Venäjä eivät ole kilpailemassa hankinnoista.
Nyt kuullut puheet Panamasta ja Grönlannista asettuvat hyvin edellä kerrottuun, mutta olivat odottamattoman kovia jopa Trumpin mittapuulla. Aivan selvästi USA tulee Trumpin aikana tekemään täysin häikäilemätöntä politiikkaa, jossa mitään myöskään sotilaallisia keinoja tai niillä painostamista ei kaihdeta.
Trumpin hallinto tulee pitämään kilpailu- ja vientisyistä yllä Euroopan energiariippuvuutta Yhdysvalloista jo Trumpin ensimmäisellä kaudella annettujen suuntaviivojen mukaan. Koska Bidenin vihreät rajoitukset vientiin ja tuotantoon tullaan purkamaan, aikeet voidaan myös toteuttaa. Euroopan on nähdäkseni täysin turhaa odottaa, että mahdollinen "Trumpin rauha" Ukrainassa avaisi energiahanat ja pelastaisi Euroopan uppoavan talouden.
EU tuskin tulee vastaamaan muilla kuin symbolisilla eleillä ja von der Leyenin määkäisyillä USA:n nostamiin tullimuureihin ja muuhun kaikki vanhat säännöt ja käytännöt rikkovaan kilpailuun. EU jää suorittamaan sille annettua ja täysin omaksumaan tehtävää Venäjän eurooppalaisena vastustajana ja uppoaa itse pelkkää tahdottomuuttaan ja pyrkii vain sopeutumaan. Käytännössä se tarkoittaa, että EU-maiden kansalaiset ja nimenomaan pienituloisimmat maksavat suurimman hinnan.
Ainoa näköpiirissä oleva sisäinen ja samalla kertaa vastenmielinen *) vastavoima alistumispolitiikalle on lukuisten EU-maiden (Ranska, Saksa, Itävalta, Slovakia, Unkari, Tsekki, Romania, Kroatia) Venäjä-myönteisten oikeistopuolueiden nousu. Niiden enemmistön parissa tunnetaan vastenmielisyyttä Yhdysvaltoja kohtaan. EU koetaan peräti vihollisena. Samalla kun ne ovat enemmän tai vähemmän Venäjä-myönteisiä ne ainakin haluavat lopettaa Ukrainan sodan eli USA:n Ukrainassa käymän proxy-sodan tukemisen.
Ukrainan sota näyttää loppuvan joka tapauksessa kuluvan vuoden aikana joko "Trumpin rauhaan", ulkoisen tuen katkeamiseen tai Ukrainan kulumiseen ja sotaväsymykseen.
Meille siitä ei seuraa nopeasti mitään: Aseiden vaiettua Eurooppaa kurjistavat, Yhdysvaltain julistamat ja valvomat Venäjän pakotteet jäävät voimaan vielä vuosiksi kunnes ne menettävät merkityksensä ainakin sikäli, että Venäjä on jo silloin rakentanut taloutensa vääjäämättä nousevien Brics-maiden varaan. EU-maat ovat puolestaan joutuneet sopeuttamaan elintasonsa - vai voisiko sanoa kaiken kurjuutensa - uudelle alemmalle tasolle.
Tätä menoa tulemme näkemään, kuinka USA ainakin tilapäisesti hyötyy Trumpin talouspolitiikasta ja kuinka vuosien kuluttua EU-johtajat tekevät kumarrusmatkoja Venäjälle ja Kiinaan halvan energian, raaka-aineiden ja itseä ostokykyisempien markkinoiden toivossa.
Yhdysvaltainkin vauhti loppuu jossakin vaiheessa yksinkertaisesti vain sen väestön vanhenemisen ja brics-maiden suuremman yhteisen koon ja lukuisten muiden niille edullisten seikkojen vuoksi:
- Valtava väestö ja hyvin edullinen väestörakenne, jota taas seuraa lähes rajaton työn tarjonta sääntelemättömin tai valtioiden sääntelemin alkaisin hinnoin
- Köyhien maiden väestönkasvu on jo hallinnassa
- Ylivoimainen osuus maailman kaikista luonnonvaroista
- Valtava maapinta-ala ja erityisesti peltoala. Venäjä ja aiemmin Ukraina olivat ja ovat maailman ainoat maat, jotka enää kykenevät nostamaan merkittävästi ruoantuotantoa. Venäjällä etenkin on kaikki: Ukrainan koko peltoalan verran kesantoa, konekanta ja viljelysosaaminen, polttoaineet, lannoiteraaka-aineet, lannoitteiden tuotantolaitokset - kaikki. Venäjä on jo nyt köyhien maiden ruoka-aitta jota Ukraina ei ole koskaan ollutkaan toisin kuin meidät on harhautettu uskomaan.
- Väestön riittävä ja yhä paraneva koulutustaso. Löytyy huippuosaamista kaikilla aloilla
- Pääsy kaikkeen tietoon ja teknologiaan
- Valtava teollinen kapasiteetti Kiina edellä
- Monissa heikoimmissakin maissa riittävä infra jo nyt tai Kiinan johdolla syntymässä
- Toimiva keskushallinto, riittävän vakaat yhteiskunnalliset olot, omaisuuden ja sitä myöten investointien suoja
- Eräät maat silti vähät välittävät patenteista ja muista oikeuksista länsimaiden kyseessä ollen
- Pian oma (kori)valuutta, oma "IMF" ja maksujärjestelmä. Eli riippumattomuus lännen maksujärjestelmistä, tulleista, rahoituksesta, valuutasta sekä ennen kaikkea pakotteista ja erilaisten kehityspankkien kuristuksesta ja ryöväyksestä
- Oma valtava markkina-alue ja samalla riippumattomuus länsimaiden (kuluttaja)markkinoista
- Elintason noustessa länsi ei ole enää kovin vetovoimainen edes koulutetuimmalle väestölle, joten aivovuoto loppuu
- Puolustuskyky. Kiina, Venäjää ja Irania tuskin voi lyödä sotilaallisesti eikä brics-maiden luonnonvaroja voi ryövätä asein tai epävakauttamalla niitä sisäisesti.
- On myös muita kuin välittömiä kovia syitä: lännen kolonialismista halutaan eroon myös itsekunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden vuoksi, Afrikka tuoreimpana esimerkkinä.
- Eri kulttuureilla on sosiologien, historioitsijoiden, historianfilosofien ja muiden yhteiskuntatieteilijöiden mukaan oma määrätty elinkaarensa. Elinkaaren loppupää lähestymistä ennustavat keskinäisen solidaarisuuden, yhteenkuuluvuuden ja yhteinen päämäärän puuttuminen ja yleensä kaikki ne näkemämme ilmiöt, mitä nyt pidämme muusta tietämättämme moraalisena rappiona tai "nykyajan ilmiöinä" ilman niiden suurempaa merkitystä.
Kun katsoo edellistä, Trumpin ilmeiset toimet jäävät, niin radikaaleja kuin ne nykyisellä mittapuulla tulevat olemaan, kuitenkin yhdeksi välivaiheen operaatioksi, jonka avulla se pyrkii naapureidensa, liittolaistensa ja vastustajiensa kustannuksella turvaamaan Yhdysvaltain aseman.
Tässä valossa EU:n ja koko Euroopan tulisi nähdä Yhdysvallat ensisijaisena vastustajanaan Venäjän ja Kiinan sijaan - ne tulisi nähdä kumppaneina - ja lakata kaivamasta omaa hautaansa.
(* Hyvinvointisovinismi, rasismi, kovaoikeistolainen talouspolitiikka, kaikenlaisen sääntelyn ja ay-liikkeen vastaisuus, tiedevastaisuus jne).